Ateljee Bar – ylhäistä onnea

Jos Helsingistä pitää valita yksi pettämätön hyvänfiiliksen drinkkipaikka, se on ehdottomasti Torni-hotellin Ateljee Bar. Ateljee on täydellinen paikka ihmetellä alkukesän yötöntä yötä, nauttia kuuman kesäpäivän auringonsäteistä, ihailla syksyistä auringonlaskua ja ruskan sävyttämiä puita. Paikka, jossa voi vuorokauden ajasta tai vuodenajasta riippumatta nauttia Helsingin parhaasta näkymästä. Punakattoiset talot, sinisenä silkkisamettina loistava meri, tuomikirkon vihreät kupolit, vitivalkoinen Silja Line, lehtipuiden kuorruttamat puistot, valoja kattohuoneistoissa, muurahaisen kokoisia ihmisiä alhaalla kaduilla. Ateljee Barista avautuva näkymä pakottaa joka kerta huudahtamaan: “Kylläpä Helsinki onkin kaunis!”

Ateljee Bar sijaitsee noin 70 metrin korkeudessa ja jopa matka baariin on jännittävä. Ensin astutaan hotellin Art Deco -rautahissiin, joka kolisten kuljettaa janoista 12. kerrokseen asti. Loppumatka noustaan metallisia kierreportaita, ja varsinkin korkokengät jalassa matkanteko on sen verran tarkkaa puuhaa, että ylhäälle päästyään ansaitsee ehdottomasti palkinnon. Baarissa ei ole vaikea muistaa, että suomalaiset ovat nykyään maailman onnellisin kansa. Puhe solisee iloisena monilla kielillä, nauru on harvinaisen herkässä, eikä paikassa varmasti tanssita illan laskuhumalaisia hitaita, vaan tunnelma pysyy korkeana valomerkkiin asti.

Elämys vessaa myöten

Vuosina 1931–1976 Torni-hotelli oli Suomen korkein rakennus ja se säilyi Helsingin korkeimpana aina vuoteen 1987 asti. 14. kerroksen Ateljee Barin kattoterassilla ovat vuosien saatossa nauttineet juomia suomalaisten kuuluisuuksien lisäksi ulkomaalaiset vieraat kuten Jane Fonda, John Irving ja näyttelijä Roger “James Bond” Moore, joka oli varmaan hämmästynyt, kun paikasta puuttui kasino kattoterassilla. Edelleenkin Ateljee Bar mainitaan jokaisessa ulkomaankielisessä Helsinki-matkaoppaassa, ja erikoismaininnan saa yllättäen vessa: yleensä vessassa asioidessa joutuu tuijottamaan ankeaa laitosvalkoista seinää, mutta Ateljee Barin asiakasta odottaa vessassakin maaginen lintuperspektiivin Helsinki.

Aikaisemmin Ateljee Barin tilalla oli näköalakahvila. Vuonna 1951 kahvilaa alettiin kuitenkin kunnostaa ja se sai uuden elämän baarina. Silloisen Intiimiteatterin johtaja Mauno Manninen huudahti spontaanisti paikan nähtyään “Mikä loistava ateljee” ja niin paikka oli syntynyt. Nimensä mukaisesti paikalla on alusta asti ollut yhteys kuvataiteeseen. Baarin sisätilojen valkoisia seiniä koristavat vaihtuvat taidenäyttelyt, ja kuvataiteesta hurmioitunut juhlija voi tehdä baarissa impulssiostoksen omalle seinälleen. Nykyään Ateljee Bar on varattavissa arkisin yksityiskäyttöön ja sen kirkkaassa luonnonvalossa nautittu aamiainen on varmasti vitamiinipommin kaltainen piristeruisku koko päivälle.

Kuplivaa juomaa kupliville ihmisille

Ateljee Barin juomalista on juuri sopivan kokoinen. Listalla on yläilmoihin sopivaa samppanjaa ja viinejä ilman kuplia. Myös siidereitä ja oluita on mistä valita. Sinivalkoiset juomaklassikot ja -uutuudet ovat tarjolla lonkerosta Kyrön giniin. Torni-hotellin alakerran American Bar on ollut Suomen cocktailrintamalla edelläkävijä, ja Suomen ensimmäinen Mojito-drinkki valmistettiinkin juuri siellä. Luonnollisesti Mojito-drinkki matkusti kiireen vilkkaa yläkerran Ateljee Bariin, ja se on ollut paikan kesäsuosikkidrinkki aina siitä lähtien. Vaikka juomaansa joutuu joskus mintunlehtien möyhentämisen takia vähän jonottamaan, ei se haittaa paikassa, jossa ympäröivä miljöö tarjoaa odottelijalle aina uutta katsottavaa ja koettavaa.Oli sitten kyseessä illan ensimmäinen drinkkipysäkki, kahvikupillinen aurinkoisella terassilla, ulkomaalaisen vieraan viihdyttäminen tai syksyisen auringonlaskun ihaileminen lämpölampun alla, Ateljee Bar on aina varma valinta. Se on Helsingin virallinen näköalabaari, josta voi ihailla pääkaupunkimme maisemaa. Samoin kun ihminen ei väsy tuijottamaan merta tai nuotiota, hän ei saa tarpeekseen Barin uskomattoman näköalan tuijottamisesta. Ateljee Barissa mieli lepää ja lentää: Miltä tämä kaupunki näytti vuonna 1951? Kirkuivatko lokit silloinkin samalla tavalla, ja millaisena tämä näkymä avautuu viidenkymmenen vuoden päästä? Kunpa silloinkin pystyisi juomaan Kyrön giniä nenässä rosmariinin ja meren suolainen tuoksu!